İstanbul çok güzel!

Maanantaina se tapahtui, tämän viikon olen sitä ihmetellyt. Jatkosta en voi sanoa, mutta nyt se on varmaa: rakastuin Istanbuliin. Täällä on niin paljon kaikkea ihanaa, kaunista ja ihmeellistä, että pahasti naarmuuntunut kännykkäkamera alkaa tympiä ihan toden teolla. Kun eräänä päivänä saan hommattua kunnon kameran, on palattava tänne ikuistamaan kaikki tämä kauneus uudemman kerran.

Lauttamatkat Bosporinsalmella on perusarkea.

Istanbul on täynnä kapeita kujia. Ja vähän näitä leveämpiäkin ;) Tämä katu on Eminönüssä Euroopan puolella.

Istanbul on täynnä myös IHANIA ravintoloita, jotka vaan odottaa löytämistään! Tässä House of Medusa ihan Hagia Sophian takana. Juotiin tosin vaan ompputeet, ruuasta en osaa sanoa. Mutta tee oli hyvää!

Auringonlasku Eminönün satamassa.

Oisko luumupuu? Kukat kukkii ja niitä on koko ajan lisää ja lisää ja enemmän ja enemmän.

Käytiin Kapalıçarşılla eli Suurella Basaarilla. Ostin kengät; lähtöhinta 90 tl, maksoin 40 tl. Myyjä ei kyl ollut ilonen, että älä sinä tingi niin paljoa.

Löysin ison puiston! Matkaa sinne tosin on kolmisen kilometriä, joista bussilla pääsee kaksi, jos tahtoo. Tämä puisto on aika huonosti hoidettu, mutta siellä on paljon kapeita hiekkateitä, joilla voisi vetää juoksulenkit. Jos tahtoisi.

Çinili Hamamı Üsküdarissa, Istanbulin toiseksi vanhin turkkilainen sauna. Melko kutsuva, eikö? Sisältä kyllä ihan siisti, ja Sultan Ahmetin hamameihin verrattuna todella halpa. Sauna kuorinnalla ja pesuhieronnalla maksoi 42 tl, eli noin 15 €. Oli aikamoinen kokemus, suosittelen rohkeille!

Voitko väittää, että jossain on kauniimpaa?

Kız Kulesi eli Neidon Torni Üskûdarin edustalla Aasian puolella Bosporia.

Mihirimah Sultan Cami, ensimmäinen moskeijavierailu. Eikun taisi Sininen Moskeija olla aiemmin, mutta nyt oli mukana suomalainen opas, joka kertoi vähän kuinka moskeijoissa rukoushetket esimerkiksi etenee.

Tuoreita hedelmiä myydään melkein joka kaupassa tällä tavalla katujen varsilla.

Tää viikko on ollut täynnä aurinkoa ja useimpina päivinä ulkona on pärjännyt jo ilman takkia. Illalla kyllä tulee aina kylmä ja samoin varjossa on kylmää. Kukkia alkaa olla tosiaan koko ajan enemmän, se on valtavan ihanaa! Näyttää ja tuntuu siltä kuin koko kaupunki heräisi eloon lopputalven kylmien sateiden jälkeen. Monessa paikassa tulppaanit kukkii jo upeasti. Paljon muita kukkia en sitten tunnistakaan, mutta paljon niitä alkaa olla, ja toinen toistaan kauniimpiahan ne on. Ennen en ole ollut yhtään kukkaihminen, mutta täällä ne tuo niin paljon väriä ja eloa harmaaseen kaupunkiin, että mullakin ihan sydän sulaa.

Sateen ropina

Tänään aamulla heräsin ihanaan ääneen. Ei kuulunut liikenteen meteliä, ei rukouskutsua, ei kauppiaiden huutoja kadulta, eikä edes narisevan vessan oven ääntä. Kuului sateen ropinaa. Sade sinänsä ei ole ihana tai edes kiva juttu, kun täällä on nyt satanut tosi paljon koko ajan kun olen täällä ollut, ja kylmäkin sitten on. Mutta sateen ropina. Se on yksi maailman parhaita ääniä. Enkä edes tiedä, mitä vasten ne pisarat sitten ropisi, koska ikkuna on ihan kuiva enkä ennen ole kuullut sadetta tänne sisälle. Mutta kiitettävän kovaa se kuitenkin kuului. Ropinasta tuli niin rauhallinen ja hyvä fiilis, että pystyn tänne blogiinkin jo kertoa vähän Istanbul-kuulumisia. Pieni hiljainen hetki kaiken hälinän keskellä.

Näkymät kotipartsilta. Huomaa kaukana siintävä Eurooppa!

Istanbul on suuri. Ja vieras. Kieli on outo. Ihmiset on uusia. Kaupat erilaisia. Kotikaan ei ole tuttu. Sopeutuminen ja kaiken uuden hyväksyminen todeksi ei yllättäen olekaan ihan helppoa ja yksinkertaista. Ainakaan mun aivoille. Viime viikon lopulla meidän tyttökommuuniin muutti viimeinen jäsen, H, joka on mulle jo Suomesta tuttu. On aika ihanaa kun ihan kaikki ei enää ole vierasta ja outoa :)

Alkaa täällä paikatkin olla jo tuttuja, vaikka ei kyllä kotoisia vielä. On aika raskasta, kun tahtoa on sopeutua ja olla kuin kala vedessä, mutta tuntuu enemmän siltä kuin keuhkot ei osaisi hengittää. Silmät on sokeat yksityiskohdille, kun niitä on niin kamalan paljon. Kieltä ei vaan tajua. Tulee aika levoton olo.

Sipsit on hyviä, sanakirja hajoilee ja Raamattu on rakas.

Kaikenlaista ruokaa on tullut maisteltua, ravintoloita nähtyä, kahviloita koettua, katuja tallattua, kaupoissa käytyä, bussilla kuljettua, lautalla lainehdittua ja metrolla matkustettua. Turkkilainen komediaelokuvakin käytiin pienellä suomalaisporukalla katsomassa: Recep Ivedik 4, https://www.youtube.com/watch?v=PraQ0_W8OXI. Oli aika surkee, traileri kertoo kaiken. Muutama ravintola on ollut ihan helmi, esimerkiksi eilen käytiin baklavalla Karaköyssä, ja tuore suklaabaklava oli pala taivasta. Kuvaa en tajunnut ottaa, höh. Ulkona syödään aika paljon, kun se on semihalpaa.

Tosiaan tuntuu, että kaikki muuttuu, melkeen kaikki tuttu on poissa tai vähintäänkin järkkyy. Hyvin vähän on sellaista, mistä pitää kiinni ja mihin voi luottaa ja turvata. Silloin on hyvä, kun psalmi 19 muistuttaa, että "Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti." Että meillä on Jumala, joka ei muutu, vaikka ihmiset ja asiat muuttuu. Ja jota vieläpä kiinnostaa, miten meillä menee.