torstai 3. huhtikuuta 2014

Tulppaanipuisto

Plääh tätä blogia. Ei musta kyllä säännöllistä bloggaajaa tule, sen verran harvoin jaksan istua alas kirjottelemaan, mitä on taas tullut puuhailtua. Täällä sattuu sitä sun tätä melkeen joka päivä, ja jos kaiken kirjotan tänne ylös niin eihän elämiseen jää ollenkaan aikaa. Tänään kuitenkin pääsin ensimmäistä kertaa käymään Emirganessa, joka on kuuluisa tulppaaneistaan.

Istanbuliin istutetaan keväisin miljoonia tulppaaneja, tänä keväänä kuulemma yli 14 000 000. Näistä 2 500 000 on istutettuna Emirganen puistoon, ja laatujakin on yli 200. Siinä riittää suomalaistytölle ihmettelemistä taas kerran.

Vaarallisia murkkuja
Suurin osa Emirganen kukista on tulppaaneja, mutta kämppis-K tiesi sanoa, että nämä murkut on tehty silkkikukista.

Alkuun oli aika pilvistä ja kylmääkin, mutta kahvitauon jälkeen aurinko tuli aika kivasti piilostaan pilven takaa lämmittämään. Takki oli kyllä silti aika jees olemassa, samoin käsineet.


Kunnan työntekijät
Täällä Turkissa työnteko on vähän erilaista kuin Suomessa. Kuvassa näkyy samaa palstaa leikkaamassa kuusi työntekijää, ja kuvasta rajautui pois vielä ainakin kaksi. Mutta sentään kaikki tekee töitä! Suomessahan suurin osa vaan katsoo vierestä kun yksi kaivaa kuoppaa, eiks se niin mene? Kuvasta näkee myös sen, että ihan kaikki tulppaanit ei vielä kuki. Toivottavasti puisto on vielä kuun lopussa kauniina, niin sitä olis kiva esitellä Suomi-vieraille.

Joutsenet joessa

Samoin kuin murkut, nämä joutsenetkin on kai tehty silkkikukista. Tai ehkä ruusuista, minä en kyllä tiedä. Mutta helmililjoissa ne ui. Kuulemma.


Lähes kaikki tulppaanit on istutettu väreittäin, mutta oikeen kivalta näyttää tämäkin pätkä, jossa on (nähdäkseni) kolmea eri väristä kukkaa.

Puisto on ihan Bosporin rannalla
Voi Bospori, how dearly do I love you! Bospori todellakin on se, mikä tekee Istanbulista ihanan. Kyllä kapeat kujat, värikkäät talot ja pursuavat basaaritkin on ihania, mutta Bospori on raikas tuuli ja suloinen keidas kovien kivikatujen keskellä. Vähintään kerran viikossa pääsen risteilemään Bosporilla, kun matkustetaan kotoa Aasian puolelta Eurooppaan, jossa Istanbulin luterilainen kirkko sijaitsee. Täytyy tehdä joku Bospori-päivityskin tänne blogiin kunhan jaksan. Se on täydellinen!


Puistoon on tehty jonkun verran lampia, jotkut isompia ja jotkut pienempiä. Yhdessä aika isossa uiskenteli ankkoja ja ainakin kaksi joutsenta, joista toinen oli musta. Tässä pienessä oli oransseja kaloja.


Kämppiksen jokerikynnet ja yhteinen jälkkäri
Puistoreissun jälkeen käytiin kotimatkalla vielä syömässä nälkä pois. Kämppis-S on käynyt pari kurssia kielikoulua ja osaa turkkia ihan huisin hyvin! (Vertailupohjana mun 30 sanaa, myönnettäköön.) Turkkilaisia usein huvittaa suuresti ulkomaisten yritykset puhua turkkia, varsinkin täällä Aasian puolella. Siitä saa aina bonuspisteitä, tällä kertaa jopa niin paljon, että laskun maksamisen jälkeen tarjoilija toi meille pöytään ilmaisen jälkkärin! Tee yleensä kuuluu ruuan päälle talon tarjoamana, mutta jälkkäri oli nyt aivan spesiaalia. Pohjalla oli jotain maitovanukasta ehkä, ja pinnalla jotain rapsakkaa rouhetta. Oli aika kiva!