Nyt se sitten on viimeinen Suomi-aamu hetkeen takana, eikä kyllä ollut kovin jännittävä. Maanantaina jo päivittelin, että tylsää kun kaikki hoidettavat asiat on jo hoidettu eikä ole mitään järjesteltävää jäljellä. Ensi kerralla täytyy jättää kaikki mahdollinen siihen kuuluisaan viime tippaan, eipä tule tylsää.
Siinäkin mielessä oli huono juttu, kun ei ollut mitään järjesteltävää, että täytyihän sitä sitten jotain tekemistä kehittää. Minä kehitin ajan kampaajalle. Ja sinänsähän se on ihanoista ihaninta istua pehmeässä tuolissa kun joku hipeltää hiuksia, mutta poikkeustilanteita löytyy. Yksi niistä on silloin, kun et tiedä mitä haluat. Sen olen todennut niin monta kertaa aiemminkin, että hataralla mielikuvalla toiveesta ei kannata kampaajalle mennä. Ja silti taas tein sen virheen, että ajattelin että onhan siinä 50/50 tsäänssit onnistua. No, ei onnistunut. Sapetti. Vähän sapettaa kyllä edelleen.
Mutta, niinkuin ihana Poikaystävä sanoi, ei ihan kaikki pääse tuosta noin vaan kolmeksi kuukaudeksi Turkkiin. Aika paljon on Jumala mua siunannut. Ihan totta se on, ja siitä oon kyllä ilonen ja kiitollinen. Muutaman minuutin päästä lähden bussille, jolla pääsen lentokentälle, jossa nousen koneeseen, jolla lennän Kiovaan, jossa vaihdan toiseen koneeseen, jolla lennän Istanbuliin, jossa asun seuraavat kolme kuukautta.
 |
| Tästä säästä ei tunnun pahalta lähteä. Hei hei Suomi! |
Pidä ihan mielettömän hauskaa ja huolta itsestäsi :) Istanbul on kaunis kaupunki. Itse pääsin olemaan siellä vain neljä päivää, mikä on ihan liian lyhyt reissu kun kyseessä on kuitenkin niin hieno ja erilainen paikka. Mukavia tutkimusretkiä sinne :)
VastaaPoistaKiitos, täällä on kyllä hienoa olla! Ja hei mukavia tutkimusretkiä sullekin sinne Aberdeeniin! :)
Poista