Eroahdistus

Tänään pärähti käyntiin vuoden neljäs ja toistaiseksi mun viimeinen viikko täällä opistolla. Viime viikon olin melkeen kokonaan kipeänä, mikä oli tosi harmi kun opiskeleminen on niin paljon kivempaa. Oikeasti. Aika moni muukin oli täällä kipeänä, ja erityisesti meidän vanhojen opiskelijoitten miitissä ollut porukka otti osumaa. Nimittäin melkeen kolmasosa paikallaolleista sai nuhan muutaman päivän haarukalla.

Nuha on jo lähestulkoon menneen talven kauroja, ainakin heti kun henki alkaa kulkea normaalisti, mutta akuuttiakin hätää kyllä löytyy. Nimittäin maailmanihaninkämppikseni (no hard feelings for the previous ones) S lähti yhtä ihanan (ainakin lähes) sulhasensa kanssa kohti Brittilää ja jätti mut selviytymään ihan yksin tämän 10m²:n lukaalin huoltamisesta. Terkkuja sinne! Hassua kun syksyllä ja vielä tammikuussa mietin, että oispa huippua saada pitkästä aikaa oma huone, jossa sais rauhassa erakoitua välillä. Kuitenkin S oli näitten kolmen viikon ajan niin niin ihanaa ja toivottua seuraa, että eiköhän sekin ollut yläkerrassa järjestetty juttu. Mutta ehkä tästäkin yksinäisestä viikosta selvitään, Turkissa pääsen (joudun) ehkä sitten taas jaettuun huoneeseen. Niin että nautipa nyt vaan tästä rauhasta!

Ja kyllähän mä nautinkin. Tällä viikolla pitäis aika lailla katsoa valmiiks, mitä sitä tyttö lievällä vaateaddiktiolla tarvii kolmen kuukauden aikana Istanbulissa, ja voi olla että siihen tarvin aika paljon sekä henkistä että fyysistä tilaa jäsentää kaiken tavarani ja tarpeeni. Sekään kolkka maailmasta ei oo tähän aikaan vuodesta hillittömän lämmin, saan olla onnellinen jos lämpötila on +10 asteessa, joten ihan vähillä vaatteilla ei pärjää. Muutenkin kaikki, mikä millään tavalla muistuttaa TURHAA, on pakko jättää pois matkasta, koska mukaan saan vaan yhden ruumalaukun ja käsimatkatavarat.

Niin ja torstaina pitää myös muistaa käydä ottamassa hepatiittirokotteen toinen osa! Muita rokotuksia Turkkiin ei onneksi tarvikaan hankkia.

Kunhan selviän tästä (kerta kaikkiaan kamalasta ja masentavasta, eikö niin) viikosta, saan palkinnon. Perjantaina näen Maailman Ihanimman Poikaystävän, jonka kanssa saan olla suunnilleen viikon päivät. Kuinka luksusta! Poikaystävällä on myös synttärit, ja ootan innolla että pääsen vihdoinkin antamaan lahjan, jota on piiloteltu kaapissa jo ihan tarpeeks kauan. Yippee!