Mun elämä on nyt siinä pisteessä, että alotan blogin. Mahtava ja kyseenalaistamaton kunnia tästä kuuluu KL-opiston Kansainvälisyyslinjalle. Ja sehän on sellainen linja, että opiskelen täällä Ryttylässä neljä viikkoa, englantia, oman mieleni liikkeitä ja muuta, minkä jälkeen pääsen haistelemaan maailman tuulia. Tarkemmin sanottuna asun Istanbulissa vähän alle kolme kuukautta. Tutustun paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan, turkin kieleen, kulttuuriin ja myös islamiin uskontona. Osan ajasta viihdytän pientä tyttöä, että hänen suomalainen äitinsä pääsee opiskelemaan turkkia.
Ensimmäinen viikko tätä Ryttylän lähijaksoa on nyt takana, ja ihan hyvä viikkohan se oli. Parasta siinä oli se, kun tiistaina sain tietää että mulle on nyt järjestynyt asunto Istanbuliin. Meitä tulee samaan kämppään neljä suomalaista naista, mikä on varmaan aika mahtavaa, kun muuten ympäristö on täynnä ihan vierasta kieltä. Niin, en tosiaan paljoa ole turkkia oppinut (tai sen puoleen opiskellut), sen tiedän että bir on yksi. Ja tolv on kaksitoista - eikun se olikin ruotsia. Mutta oon sitä mieltä että sitten opin kun on pakko, eli tervetuloa Turkki, turkki ja Istanbul!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti